Kattilakiven ja vesikiven poisto

Yleisesti ottaen voisi sanoa, että vesikivi muodostuu veden kuivumisessa, kattilakivi taas veden kuumentamisessa.

Vesikiveksi kutsutaan valkoisia mineraalitahroja lasi-, metalli- tai kaakelipinnoilla, jotka syntyvät kovan veden ilmakuivumisessa

Kattilakivi muodostuu kovan veden kuumentamisessa ja se tarttuu kuuman veden kanssa kosketuksissa oleviin pintoihin.

Veden kovuus määräytyy veteen liuenneiden kalsium- ja magnesiumsuolojen perusteella. Kovuutta on kolmea tyyppiä, kodinsiivouksessa on tärkein ohimenevä kovuus.

Ohimenevän eli karbonaattisen kovuuden aiheuttavat vesiliukoiset kalsiumin ja magnesiumin bikarbonaatit (eli vetykarbonaatit) ja karbonaatit, jotka veden kiehuessa saostuvat ulos liukenemattomana karbonaattina.

Helpoin tapa kattilakiven vähentämiseen keittiössä ja kylpyhuoneessa on säätää sähköboilerin lämpötila alhaisemmaksi. Paras olisi sietoraja kädellä koskettaessa, eli noin 45 astetta. Koska boilerien tilavuudet eivät ole kotitalouksissa yleensä kovinkaan suuria, on järkevää säätää lämpötila niin, että lämmintä vettä olisi tarpeeksi. On kuitenkin otettava huomioon, että mitä korkeampi on veden lämpötila, sitä enemmän teidän täytyy nähdä vaivaa ikävän kattilakiven poistamiseksi.

Kattilakiven muodostumisen ehkäisyssä on yhtenä vaihtoehtona veden käsittely. Esimerkiksi kestomagneettilaitteet muuttavat kalsiumkarbonaatin kahden eri kidemuodon suhteellista pitoisuutta vedessä niin, että tahmean kalsiitin pitoisuus vedessä vähenee ja kelluvan tai pohjalle saostuvan aragoniitin pitoisuus kasvaa.

Kun kestomagneettilaitteet ovat perusteltuja suuremmissa kotitalouksissa, niin asunnonomistajille on tällainen sijoitus ilmeisesti liikaa.

Toinen vaihtoehto vesi- ja kattilakiven muodostumisen ehkäisemiseksi on pyyhkiä joka kerta veden käytön jälkeen kaikki pinnat kuivalla liinalla.

Kolmantena vaihtoehtona on päällystää veden kanssa kosketuksiin joutuvat pinnat vettä hylkivällä suojakerroksella, joka estää vesipisaroiden kiinnittymisen pintaan. Vesipisarat valuvat alas ja ne harvat, jotka jäävät, on myöhemmin helppo poistaa juoksevalla vedellä tai liinalla.

Mikäli ehkäisevät toimet ovat ajan tai rahan puutteen vuoksi jääneet tekemättä ja on muodostunut jo melkoinen kattilakivikerros, on huolellisesti harkittava, millaisilla aineilla paksu keltainen kattilakivikerros kannattaisi poistaa.

Hankaavat puhdistusaineet, kuten teräsvilla, karkeat pesusienet ja hankausjauheet, tekevät pinnasta kiillottoman, joka osoittaa, että mikroskoopilla katsottuna on pinta naarmuuntunut. Naarmuuntuneelle pinnalle kiinnittyy kattilakivi lujemmin ja sen poistaminen on vaivalloisempaa.

Tunnetuin ja kätevin aine on varmasti etikka. Monet eivät kuitenkaan halua jonkin aikaa puhdistuksen jälkeen hengittää sisään etikan hajua. sitä paitsi ei sovi etikka ollenkaan kaikkien pintojen puhdistukseen.

Kauppojen hyllyiltä löytyy muitakin aineita, mutta pitäisi tietää, että kattilakiven poistamiseksi on tuotteen happipitoisuuden (pH) oltava suurempi kuin 6 (numeerisesti ilmaistuna siis pienempi kuin 6, koska neutraali on 7). Puhdistusaineet happipitoisuudella pH 4–5 ovat lievästi happamia ja enimmäkseen ennaltaehkäiseviä. Säännöllisesti käytettyinä ne auttavat vähentämään kattilakiven kiinnittymistä pintoihin, joten vahvempia pesuaineita ei tarvitakaan. Mutta kun on muodostunut jo riittävän paksu kerros, on sen poistamiseksi käytettävä puhdistusaineita, joiden pH on 0-4. OneSystem kalkinpoistoaine tiiviste  

KalkinpoistoaineKalkinpoistoaine

KalkinpoistoaineKalkinpoistoaine

https://www.nanomaxi.fi/tuote/kalkinpoistoaine-onesystem/Yhteenvetona voidaan todeta, että kätevin ja taloudellisin tapa niin kukkaron kuin ympäristöjalanjäljen kannalta on pintojen päällystäminen vettähylkivällä kerroksella.
Happamia puhdistusaineita käyttäessä pitää ottaa huomioon, että kromatut ja ruostumattomat pinnat eivät siedä kloori-, fosforihappo- tai suolahappoyhdisteitä sisältäviä aineita, sillä veden haihduttua metallille jääneet puhdistusainejäämät ovat syövyttäviä.

Valikko